Viisitoista vuotiaana halusin oppia soittamaan kitaraa. Tuohon aikaan, vuonna 1996, mielestäni parasta musiikkia teki brittipopin kulttiyhtye Oasis. Jotta pystyin opettelemaan Oasiksen kappaleita kitaralla, minun piti ostaa musiikkikaupasta nuottikirja, jossa oli kaikki (What's The Story) Morning Glory albumin kappaleiden soinnut.

Vähän myöhemmin sain selville, että myös internetistä pystyi etsimään kitaran soitossa käytettäviä tabulatuureja (vähän kuin nuotit). Tämä avasi minulle täysin uuden maailman, kun pääsin paljon pienemmällä vaivalla etsimään soitto-ohjeita erilaisille kappaleille. Pian minulla olikin sininen mappi täynnä tulostettuja tabulatuureja, jotka veivät yllättävän paljon tilaa (Iron Maidenin Afraid to Shoot Strangers oli aika monta A4:sta).

Jossain kohtaa nuoruusvuosiani hylkäsin kitaransoiton harrastuksen. Myin kitaran pois, ja heitin tulostetut tabulatuurisivut roskiin.

Sitten keski-ikää lähestyessäni, yli kaksikymmentä vuotta kitaran soiton aloittamisen jälkeen, innostuin siitä uudelleen. Oli hauska huomata, miten vieläkin muistin joitain riffejä Metallican Master of Puppetsista.

Halusin kuitenkin oppia lisää, joten suuntasin taas internetiin. Internet, joka vuonna 2018 oli kovin erilainen kuin vuonna 1996, tarjosikin aivan erilaisen mahdollisuuden soittoharrastuksen kehittämiseen. Sen sijaan, että olisin tulostanut tabulatuureja, pystyin etsimään YouTubesta videoita, joissa selostettiin riffi riffiltä, miten Master of Puppets soitetaan.

YouTubessa on jopa video siitä, miten monet muut videot ja tabulatuurit näyttävät, miten Master of Puppets soitetaan väärin. Tässä videossa videon tekijä oli analysoinut miten James Hetfield soittaa biisin keikoilla katsomalla useampaa livevideota (varmaankin YouTubesta).

Master of Puppets ei ole kitaran soittajalle sieltä helpoimmasta päästä (enkä ole sitä itse kunnolla koskaan oppinut soittamaankaan). Sen tempo on niin nopea, että se vaatii valtavan määrän harjoituskertoja. YouTubesta löytyy sarja videoita, joissa Master of Puppets on hidastettu 20 %, 10 % tai 5 % alkuperäisestä temposta. Näiden kanssa voi sitten edetä aina nopeampaan versioon, kun edellinen alkaa olla hallussa.

YouTuben haitoista puhutaan usein paljon. Suosittelualgoritmi voi saada katsojan salaliittoteorioiden kaninkoloon, jonka jälkeen uskot ilmastonmuutoksen olevan huijausta tai, että liskot hallitsevat maailmaa. YouTuben algoritmin tarkoitus ei ole kuitenkaan tehdä mitään pahaa, vaikka siinä niinkin voi käydä. Algoritmin tarkoitus on vain päätellä, minkälainen sisältö saa sinut jatkamaan YouTube-videoiden katsomista.

YouTube voi kuitenkin toimia myös verrattomana alustana uuden asian opettelussa. Kitaran soitto on vain yksi lukuisista esimerkeistä. Google haku termeillä "youtube learning new skills" tuottaa sivukaupalla tuloksia erilaisista listauksista kaikista niistä taidoista, joita YouTubessa voi opetella: "50 amazing skills you can learn on Youtube", "How to learn a new skill quickly and effectively", "Learning a new skill everyday with no experience!"; listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Videoissa voi oppia ääntämään englantia brittiläisittäin, taittelemaan muotoon ommellun lakanan oikein, nappaamaan kärpäsen kiinni pelkällä kädellä tai poseeraamaan valokuvissa (miehille, jotka eivät ole malleja). Vähän aikaa sitten Yle teki jutun suomalaisesta miehestä, joka opetteli YouTuben avulla tuftaamaan, ja teki siitä itselleen ammatin.

Omassa ammatissani olen myös oppinut paljon YouTube-videoista. Monet alan konferenssit julkaisevat videoitaan YouTubessa, ja näissä konferensseissa puhujina kiertävät asiantuntijat pitävät monesti YouTubessa omaa kanavaa, jonka sisältö on laadukasta ja täysin ilmaista. YouTuben voi sanoa olevan hyvin suuri, ellei suurin, alusta meidän työikäisten jatkuvan oppimisen mahdollistajana.

Tätä nykyä YouTuben etusivu näyttää minulle erittäin paljon treenattuja miehiä ilman paitaa. Kitaran soitto on taas jäänyt hieman taka-alalle. Sen tilalle on tullut innostus liikunnasta. Keski-iän kynnyksellä kitaran soiton uudelleen virittämisen lisäksi aloitin harrastamaan telinevoimistelua.

YouTube on toiminut myös voimisteluharrastuksessa loputtomana ohjevideoiden tarjoajana. Olen päässyt niin kutsuttuun calisthenics-kaninkoloon, jossa minulle suositellaan videoita erilaisista kehonpainolla tehtävistä liikkeistä (ilmeisesti näitä ei voi kuvata paita päällä), ja miten niitä voi harjoitella eri kehitysasteissa. En enää edes osaa kuvitella maailmaa, jossa jonkun uuden taidon opettelimista ei voisi aloittaa YouTubesta.

Löysin myös tutkimuksia miten YouTube on toiminut eri lääketieteen alan opiskelijoilla opetusmetodina. Yhdessä tutkimuksessa YouTube-videoita annettiin opetuksen tueksi hoitotyön psykomotoristen taitojen opetteluun, toisessa hammaslääketieteen opiskelijat opettelivat kliinisiä toimenpiteitä ja kolmannessa opeteltiin kirurgisen toimenpiteen valmistelua. Kaikissa tutkimuksissa YouTuben käyttö nähtiin hyvin opiskelua tukevana metodina.

Viisitoistavuotiaana soitin Oasiksen Wonderwallia pitkään ihan väärin. Olisipa silloin ollut tämä YouTube-video, jossa on oikeiden sointujen lisäksi oikea strumming kuvio. Tai ehkä onkin parempi, että en silloin oppinut soittamaan sitä kunnolla. Olisin varmaan saanut turpaani jossain kotibileissä.