Meillä länsimaissa ollaan huomattu, että väestön terveys on kovin huonolla tolalla. Erityisesti erilaiset elintapasairaudet ovat kasvussa, ja niiden kustannus yhteiskunnalle on valtava. Julkisessa keskustelussa tarjotaan ratkaisuksi välillä koululiikunnan lisäämistä, välillä yksityisautoiluun perustuvan kaupunkisuunnittelun haastamista. Molemmat näistä ovat toki hyviä keinoja, mutta asia joka mielestäni jää liian vähälle huomiolle on ruoka. Ja lähinnä se, minkälaista ruokaa meille on tarjolla.

Otetaan esimerkiksi tilanne, että olen nälkäinen, mutta en jaksa tai ehdi laittaa ruokaa itse. Minkälaista valmista ruokaa saisin nopeasti kotikaupungistani Raisiosta? Ravintoloiden tarjonta on kutakuinkin seuraavanlainen: pizzaa, kebabia, hampurilaisia, makkaraperunoita, lihapiirakkaa, makkaraperunat lihapiirakan sisällä, ranskalaisia tai vehnäpatonkia. Verisuonitauti tuoksuu kilometrin päähän. Mahdollisuudet terveelliseen nopeaan ruokaan ovat erittäin rajalliset, paikallisen K-Supermarketin Picadeli-tiskin tarjotessa voittavan kattauksen.

Paljon ei tilanne muutu sielläkään missä vietän aikani arkisin lounasaikaan. Turun keskustassa on kyllä kieltämättä niin hyvä valikoima erilaisia lounasravintoloita, että tuntuu oikeastaan häpeälliseltä valittaa niistä yhtään mitään. Mutta valitan kuitenkin.

Ravintoloiden lounaslistoissa harvemmin ajatellaan mikä olisi sen asiakkaille hyväksi päivän energiatasojen tai painonhallinnan kannalta. Useissa paikoissa on tarjolla hampurilaisia ranskalaisilla tai erilaisia pasta-annoksia. Eikä tarvitse varmaan erikseen mainita, että pasta ei todellakaan ole mitään täysjyvää.

Toki moni ravintola ottaa listalleen myös kevyempänä vaihtoehtona salaatin. Tämä keveys saadaan aikaan kasaamalla lautasesta kolme neljäsosaa ravintoköyhällä jäävuorisalaatilla. Päälle ripotellaan fetajuuston murusia ja reunalle heitetään pari kirsikkatomaattia tuomaan väriä.

Joitain vuosia sitten tilasin itselleni henkilökohtaisen ruokavaliosuunnitelman. Siinä ravitsemusterapeutti kyseli minulta miten aktiivista elämää vietän, sekä kävi läpi ruokapäiväkirjaa, jota pidin muutaman päivän ajan.

Suunnitelman loppuraporttiin oli listattu miten kannattaa koostaa aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Lounaan ja päivällisen osalta ohjeistus meni kutakuinkin niin, että proteiinin lähdettä tulisi olla 150 g, kasviksia 3 - 4 dl ja hiilihydraateiksi esimerkiksi 80 g täysjyväpastaa.

Jos tätä vertaa niihin kevyempiin lounaisiin, joita Turun keskustan hienoista lounasravintoloista saa, niin niissä salaateissa on yleensä kaikkea aivan liian vähän.

Ravintolat myyvät asiakkailleen tasan sitä mikä menee parhaiten kaupaksi. Ja kukapa nyt haluaisi kuivaa kanaa ja täysjyväpastaa, kun tarjolla on hampurilaisbuffet, jossa ihan kaikkea saa ottaa ihan niin paljon kuin haluaa.

Ja kun näin ollaan syöty vuosi toisensa perään, ihmettelemme miksi meistä suomalaisista on tullut näin ylipainoinen kansa.

Mutta koska tarjonta on sellaista kuin se on, miten voisimme jättää asian ratkaisun ihmisten oman itsehillinnän armoille? Elämme kuitenkin loppujen lopuksi niiden satojen tuhansien vuosien aikana kehittyneiden geenien kanssa, jotka kannustavat meitä ottamaan kaiken saatavilla olevan energian, kun sitä vain on tarjolla. Voittoa tavoittelevat liiketoiminnat, mitä ravintolatkin ovat, käyttävät tätä meidän taipumustamme häikäilemättä hyväkseen.

STM:n mukaan lihavuus aiheuttaa yhteiskunnalle noin viiden miljardin euron kustannukset vuosittain. Voisimme siis kuvitella, että nykyisen leikkauspopulismin aikana myös tästä summasta olisi mukava sopeuttaa miljardi jos toinenkin.

Keinot tuntuvat vain olevan länsimaisessa kapitalistiyhteiskunnassa enemmänkin kuin vähän hakusessa. On puhuttu sokeriverosta, mutta toisaalta se on taas todettu vaikeaksi toteuttaa. Eikä sokeri edes ole se ainoa, saati suurin yksittäinen korjaamista kaipaava asia suomalaisten ravinnossa (se taas on suola).

Jotain kuitenkin pitäisi ehdottamasti tehdä. Hiljattain kuuntelin YLE-Areenasta podcastin, jossa ravitsemustieteen dosentti Mikael Fogelholm ehdotti sokeriveron sijaan elintarvikkeille eräänlaista luokittelusysteemiä: epäterveelliset, terveelliset ja siltä väliltä olevat elintarvikkeet. Epätervellisiin ruokiin tarvittaisiin vähintään kahdenkymmenen prosentin hinnankorotus, jotta se vaikuttaisi ihmisten ostokäyttäytymiseen. Samalla ehdotettiin myös arvonlisäveron alennusta kasviksille ja hedelmille.

Jään odottamaan yhteiskunnan ratkaisua ruokavaliomme parantamiseksi, mutta en aio pidättää hengitystäni.