Yläkerran vessan oven takana on lintu. Näin nuorin poikani kertoi minulle, kun tulin töistä kotiin. Lintu oli kuulema tullut sisälle vanhimman poikamme huoneen avonaisesta ikkunasta. Nyt se on vessassa, jonka ovi on kiinni.

En kuullut mitään ääniä oven takaa, mutta kuvittelin linnun olevan peloissaan. Ehkä se oli loukkaantunut.

Tein juuri niin kuin nykyään pitää tehdä uuden tilanteen sattuessa: etsin toimintaohjeita Googlesta. Verhot ja ovet pitää sulkea ja jättää linnulle vain yksi valoisa ulospääsyreitti.

Toimin Googlesta löytämieni ohjeiden mukaan, ja menin varovasti avaamaan vessan ovea, jonka takana lintu oli poikani mukaan vankina.

Minua pelotti miten sisälle taloon eksynyt lintu lentelisi paniikinomaisesti ympäriinsä etsien ulospääsyä. Mitä jos se törmäisi meihin? En edes tiennyt kuinka iso lintu oli kyseessä. Oliko se varpusen vai harakan kokoinen?

Otin vessan ovenkahvasta kiinni ja aloin varovasti vetää sitä auki. Oven avautuessa kuului jännä ääni. Vähän kuin kirkunaa. Kuvittelin, että lintu oli siivestään tai jalastaan kiinni jossain oven välissä, ja nyt ovea raottaessani aiheutin sille lisää kipua.

Kuvittelin taas linnun lentelevän holtittomasti asunnossamme.

Peloissani laitoin oven nopeasti takaisin kiinni ja aloin pohtimaan uutta strategiaa linnun ulospäästämiseksi. Tarvitsin ensinnäkin suojaa. En voinut ryhtyä hommaan T-paita päällä. Vedin ylleni verskatakin ja laitoin jopa hanskat käteen. Hain suojakseni pesuvadin.

Mietin itsekseni miten aikuinen mies voi pelätä pientä lintua näin paljon. Kyse ei kuitenkaan ollut minua vessassa vaanivasta sudesta (jota vastaan pesuvatini olisi ollut hyödytön). Aina tunteilleen ei kuitenkaan mahda mitään.

Näitä asioita hetken pohdittuani päätin avata vessan oven kokonaan. Tapahtui mitä tapahtui.

Sama kirkaisumainen ääni kuului taas, mutta lintua ei näkynyt. Menin pesuvati kilpenäni varovasti vessaan ja sitten suihkun puolelle etsimään lintua. Kurkin mahdollisimman kaukaa kaappien alle ja pesukoneen taakse.

Avasin saunasta ikkunan, sillä ajattelin, että lintu varmasti piileskelee jossain. Ehkä se löytäisi ulos ikkunasta, kun me ihmiset emme olisi lähellä aiheuttamassa sille pelkoa.

Lopulta mitään ei tapahtunut. Linnun ääntä ei enää kuulunut lainkaan. Aloin epäillä, että aivomme oli tehnyt meille temput.

Kysyin pojaltani, onko hän oikeasti nähnyt lintua.

Ei ollut.

Ehkä vessan oven avaamisesta kuulunut ääni olikin jotain muuta.

Aloin liikuttaa ovea edestakaisin, auki ja kiinni. Oven yläreunassa siitä repsotti ohut suikale pinnoitetta. Pinnoite otti ovea avatessa kiinni karmiin oven yläpuolella. Siitä lähti kirkaisumainen ääni.

Koko lintua ei siis koskaan ollutkaan sisällä meidän talossa. Ihmisen mieli on siitä hassu, että se on kykeneväinen kuvittelemaan uhkia ja viemään ajatukset hyvinkin pitkälle siitä, mitä mahdollinen vaara meille aiheuttaa. Samaan tapaan voimme kuvitella itsellemme vaikka aivosyövän jonkun todellisuudessa harmittoman kivun perusteella.