Valokatkaisija on maailman paras käyttöliittymä. Sen käytöstä saa välittömän tuntopalautteen. Sen toimintalogiikkaa ei tarvitse pohtia: se on joko päällä tai pois päältä. Lisäksi valokatkaisijan toiminnan seurauksen huomaa välittömästi (ellei sähköinsinööri ei ole jostain syystä asentanut valokatkaisijaa eri tilaan missä itse valaistus muuttuu).

Valaistuksenkin käyttöliittymän voi tehdä monimutkaisesti. Heti jos lampussa on vähänkään enemmän ominaisuuksia, tavallinen kaksivaiheinen kytkin ei enää ole riittävä käyttöliittymä valaistuksen vaihtamiselle.

Jos lampuissa on himmenninominaisuus, säätörullat toimivat kuitenkin vielä yhtä helposti kuin tavallinen valokatkaisija. Mutta tästä monimutkaisemmaksi ei valaistuksen käyttöliittymää oikein voikaan viedä tekemättä sen käytöstä samalla hankalampaa.

Meillä on esimerkiksi toimistolla sellainen valaistus, jossa ei ole käyttöliittymää lainkaan. Tämä kuulostaa ideana hienolta, mutta käytännössä se johtaa tilanteisiin, joissa luonnonvalon määrän mukaan automaattisesti päälle ja pois kytkeytyvät kattovalot eivät oikein osaa päättää ollako päällä vai ei.

Äärimmilleen viety esimerkki valaistuksesta, jonka kontrollointi on hyvin monimutkaista on esimerkiksi LED-valonauhat.

Erään tuotteen kuvauksessa sanotaan näin: “Musiikin tahtiin sykkivässä digitaalisessa RGB LED-valonauhassa on 16 väriä ja 164 eri toimintoa.” Luonnollisesti 164 eri toiminnon suorittamiseen tarvitaan monimutkaisempi käyttöliittymä, kuin vain se perinteinen päälle ja pois katkaisija. Valonauhan mukana tulevan kaukosäätimen napeista ei monestakaan heti tiedä mitä ne tekevät.

Kaukosäätimessä on esimerkiksi viisi erilaista nuolta kahteen eri suuntaan. Sitten on napit C3, C7 ja C16. Intuitiivisuudesta ei ole tässä tietoakaan. Tällaisen kaukosäätimen käyttäminen vaatii ensin ohjeiden lukemista, mikä ei koskaan ole kovin hyvin suunnitellun käyttöliittymän merkki.

Toki monimutkaisemmallekin käyttöliittymälle on tarvetta. Mutta tietyissä tilanteissa haluaisin käyttöliittymän muistuttavan ennemmin perinteistä valokatkaisijaa kuin musiikin tahtiin sykkivää LED-nauhaa.

Yksi niistä paikoista on auto.

Jos ajattelen autoja 80- tai 90-luvuilta, mieleeni tulee melko rajattu määrä säätövipuja. On viiksiä, joista saa vilkun tai pyyhkijät päälle. Radiossa on fyysinen säätörulla äänenvoimakkuudelle ja taajuudelle. Kasettisoittimen napit painautuvat ja jäävät pohjaan, kun ne ovat päällä.

Tämä kaikki on siitä mukavaa, että esimerkiksi pyyhkijän viikset tuntee helposti sormilla läheltä rattia. Jopa ilman, että tarvitsee siirtää katsetta pois tiestä.

Ihmisen huomiokyky on kuitenkin melko rajallinen. Kukaan ei oikeastaan pysty seuraamaan sekä auton hallintalaitteita, että edessä olevaa liikennettä niin, että katsoisi niitä molempia samaan aikaan. Huomiokykyä voi verrata taskulampun valokeilaan, joka osoittaa tasan yhteen paikkaan kerrallaan.

Olisi suotavaa, että autoa voisi ajaa ja sen hallintalaitteita käyttää vähän kuin valokatkaisijaa. Niin että toiminnoista saa välittömän tuntopalautteen.

Nykyinen trendi autojen hallintalaitteiden käyttöliittymissä on kuitenkin toisenlainen. On kuin niihin olisi asennettu yksi iso iPad, jonka kosketusnäytöltä ohjataan kaikkea musiikista ilmastointiin.

Tuntopalautteen puuttuminen aiheuttaa sen, että katse ja huomio on siirrettävä pois tiestä, kun haluaa säätää ilmastointia pienemmälle tai vaihtaa soittolistaa.

Tämä on tietysti ongelmallista, sillä noin kolmentuhannen kilon painoinen auto saa helposti tuhoa aikaan.

Jos autolla törmää jalankulkijaan 30 kilometrin tuntivauhtia, kävelijän todennäköisyys säilyä hengissä on yhdeksän kymmenestä. Todennäköisyys laskee, kun nopeutta tulee lisää. 40 kilometrin vauhdissa kuusi kymmenestä selviää, 50 kilometrin vauhdissa kaksi kymmenestä, ja niin edelleen.

Tämän vuoksi olisi tärkeää, että autoilijan huomiokyky pysyisi muussa liikenteessä, eikä esimerkiksi auton hallintalaitteissa.

Onneksi tähän trendiin ollaan myös herätty. Euro NCAP (autojen testausohjelma, jonka tarkoituksena on auttaa kuluttajia valitsemaan turvallinen auto) aikoo alkaa rokottaa autoja viiden tähden maksimituloksesta, jos auton käyttöliittymä on kosketusnäyttöjen vuoksi niin hankala käyttää, että se häiritsee ajosuoritetta.

HS-Vision artikkelin mukaan ”pääsyy liikenneonnettomuuksiin on se, että kuljettaja kiinnittää huomiota muuhun kuin ajamiseen.”

Los Angeles Times kirjoitti vuonna 2022, että raportoidut huomiokyvyn häiriintymisen vuoksi kuolemaan johtaneet auto-onnettomuudet ovat pysyneet melko samana viimeisen kymmenen vuoden aikana. Raportoituja lukuja voidaan kuitenkin pitää liian alhaisina, sillä harvemmin ihmiset myöntävät poliisille katsoneensa kännykkää tai käyttäneensä auton kosketusnäyttöä onnettomuutta edeltäneenä hetkenä.

Esimerkiksi Applen Car Play käyttöjärjestelmässä on monia samoja sovelluksia, joita on myös sen valmistamissa älypuhelimissa. Näyttökuvissa näkyy muun muassa kalenteri ja tekstiviestisovellus. En varsinaisesti osaa kuvitella kalenterin käyttöä ajon aikana kovin turvalliseksi.

Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan puolet kyselyyn vastanneista sanoi lukevansa tai lähettävänsä tekstiviestejä “aina” tai “usein” ajon aikana. Vajaa puolet sanoi katsovansa puhelimelta videoita aina tai usein.

Nämä ovat häiritseviä lukuja. Enkä usko, että auton käyttöliittymään integroituna näiden sovellusten käyttö ajon aikana ainakaan vähenisi.

Jyväskylän yliopistossa tutkitaan kuinka paljon auton kosketusnäytöllisten hallintalaitteiden käyttö häiritsee ajoa tätä varten rakennetussa ajosimulaatiolaboratoriossa. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä minkälaisia tuloksia tutkimuksesta selviää.

Onneksi myös autonvalmistajat ovat huomanneet kuluttajien olevan tyytymättömiä huonoihin käyttöliittymiin. Volkswagen aikoo palata ainakin osittain perinteisiin nappeihin asiakkailta saadun palautteen perusteella.

Yksi asia on kuitenkin varmaa. Uusia innovaatioita autojen kojelautojen kehittämiseksi tullaan vielä näkemään paljon. HS uutisoi 28.9.2024 miten suomalainen Distance Technologies on saanut Googlelta 10 miljoonan euron rahoituksen. Yhtiö kehittää erityisesti autoihin sopivaa teknologiaa, joka muuttaa tuulilasin lisätyn todellisuuden näytöksi. Nähtäväksi jää minkälaisia näkymiä autoilijoille tarjoillaan, ja tulevatko ne auttamaan digitaalisen tietotulvan havainnoinnissa vai häiritsemään ajamista entisestään.

Continentalin innovaatiot auton kojelaudan muotoilussa näyttävät siltä, että suunnittelijat ovat halunneet luopua yhdestä isosta iPadista keskellä autoa ja luoda jotain integroidumpaa. Lopputuloksena on kuitenkin edelleen se, että hallintalaitteet ovat kosketusnäytöllä, joten niitä pitää ensin katsoa ja vasta sitten käyttää. Haptinen tuntopalaute on toki askel hyvään suuntaan, mutta se ei ole kuitenkaan käytettävyydeltään lähelläkään valokatkaisijaa.

Ilmiö on verrattavissa älypuhelimen näppäimistöön. Sen käyttäminen vaatii, että katse on kiinni näytössä, toisin kuin perinteisellä tietokoneen näppäimistöllä kirjoitettaessa. Älypuhelimen virtuaalinen näppäimistö myös vaatii käyttäjältään tarkkoja motorisia taitoja sekä hyvää käsi- silmä koordinaatiota, kun tuntopalaute puuttuu kokonaan.

Continental myös kertoo mainospuheissaan, että auto toimisi jättimäisenä älypuhelimena. Ominaisuuksina luetellaan videopuhelut, internetin käyttö ja 3D-elokuvat. Ja kuten tiedämme mitä älypuhelimet ovat tehneet keskittymiskyvyllemme, en haluaisi saman tapahtuvan kohdistettuna siihen hetkeen, kun olen vastuussa auton ajamisesta.